Diippiä, niin diippiä ;)

Nyt on kahdeksas viikko lopuillaan Tiina Kasvi-paketilla. Yhtään treeniä en ole lintsannut. Kaksi repsahdusta tullut koko aikana. Yhden kerran söin sen pasta-aterian ja toisella kertaa otin kolme suklaapalasta töissä. Kummankaan kerran jälkeen en kummemmin ranteita aukonut, vaan jatkoin ohjelmaa normaalisti miten kuuluukin. Se Fazerin sininen maitosuklaa ei edes maistunut ihmeelliseltä, jotenkin liian imelältä ja makealta. Ei edes haluta laittaa kroppaan mitään epäterveellistä, kun se on nyt niin puhdistunut.


Tällä kertaa ajatuksissani ovat kaksi ystävääni, jotka sairastuivat yhtäkkiä vakavasti. Kaikki tapahtui kuin salama kirkkaalta taivaalta, normaalin arjen keskellä. Molemmat ovat kovia urheilijoita ja elämäntavat terveellisiä. Normaali työssäkäyvän arki sekä perheasiat mitä parhaimmin. Koskaan ei voi tietää, milloin joku tuolla jossain, päättää muuttaa elämäsi suuntaa pysyvästi. Et voi elää tavalla, että suunnittelet olevasi esimerkiksi elämäsi kunnossa kymmenen vuoden kuluttua tai että ensin koulu ja naimisiin, sitten talo ja lapset. Se ei vain mene niin. Elämää ei voi suunnitella ja käsikirjoittaa. Seuraava hetki voi mullistaa koko elämäsi, koska jossain tuolla, saattaakin varallesi olla aivan jotain muuta suunniteltuna kuin sinulla oli ajatuksissasi. Kannattaa elää siis jokainen hetki täysillä ja niin, että tiedät viimeisillä hetkillä, että minä yritin elää parhaimpani mukaan. Tein parhaani, enempään en olisi pystynyt. Oikeasti.


Moni on viime aikoina kysynyt minulta, "miten sä pystyt oleen tollasella dieetillä?" tai sanonut, "mä en kyl pystys tollaseen". Ensinnäkin, ei ole mikään salaisuus, miten pystyn tähän, eikä siinä ole mitään ydinfysiikkaa. Voin kertoa, miten sen teen ja voin kertoa myös, miten sinä voit sen tehdä. Niille, jotka sanovat, että eivät pystyisi samaan, kysyn, mikset pystyisi? Onko jotain konkreettista, miksi et siihen pystyisi? Olisi hauska, kun joku kuulisi dieetistäni ensimmäistä kertaa ja sanoisikin, "minäkin pystyisin tuohon samaan".


Koitapas sanoa ääneen: "Kyllä, minä pystyn siihen." Eikö jo tuon ääneen sanominen tuo jonkinlaista asennetta olemukseesi! Kun suunnittelin dieettiä kolme kuukautta sitten, sanoin miehelleni ja siskolleni, että eikö niin, että minä pystyn siihen. Miksi en pystyisi, kyllähän minä pystyn! Vastaus oli, tottakai sinä pystyt siihen! Tämän olen itseasiassa oppinut kilpauimisesta nuoruudestani. Ennen kisoja, oli suoritus käytävä lävitse mielessä, mielikuvaharjoitteena. Hoin mantraa itselleni ennen starttia, "minä pystyn siihen, minä pystyn siihen, minä pystyn siihen." Ja niin minä myös pystyinkin. Tämä pätee mihin vain, ei vain urheiluun. Samalla tavalla olen tehnyt ennen tenttejä koulussa tai ennen jotain haastavaa operaatiota töissä.


Toisaalta, kun sanot ääneen, "ei, en minä pysty siihen", olen varma että et pysty siihen ja tiedät sen jo näköjään itsekin! :D Aika hullua olisi edes lähteä yrittämään yhtään mitään, jos päässä soi, en pysty siihen, en pysty siihen, en pysty siihen. Olisi hassua ja jopa vaarallista alkaa esimerkiksi elvyttämään potilasta, jos mielessä soi, en pysty siihen. Olisi aika turhaa palloilla siinä sen kauempaa! :D Tuli vain tällainen hassu ajatus mieleen.


YLE:ltä tuli hyvä juttu, taisi olla A-studio tai joku sellainen. Urheilijoille syötettiin plaseboa, eli lumelääkettä, joka sattui olemaan kalkkitabletti. He luulivat saavansa suoritukseen positiivisesti vaikuttavaa ainetta, ja kaikki ylittivät omat ennätyksensä! Mahtava testi, joka osoittaa, että kaikki riippuu vain pääsi sisällöstä. Suurin vaikutus on siis sillä, mikä on maailmankuvasi ja elämänasenteesi. Sanonta kuuluukin, itse olet oman elämäsi jumala. Sinähän sen päätät, millaisen elämän haluat, ei kukaan muu puolestasi. Ole siis oman elämäsi herra tai rouva.


Tässä pohja, miten pystyn siihen. Sitten ne käytännön asiat. Aloitin motivoituneena ja siis päätöksen tehneenä, eli asenne oli kohdillaan aloittaessani. Kun pohjatyö on tehty, aloitus on kuin lastenleikkiä. Vaikeudet tulevat vasta myöhemmin. Ensimmäiset kaksi viikkoa menevät erittäin helposti, motivoituneena ja zemppi päällä. Sitten tahti alkaakin jo rutinoitumaan, mutta varo, ettei liiaksi. Täytyy silti säilyttää tietty varpaillaan olo, että huomaa, kun heikko hetki on käsillä. Siitä alkaakin sitten se pahin vaihe, eli täytyy olla rehellinen itselleen. Et voi "olla dieetillä", jos joka päivä repsahdat hieman. Siinä täytyy pystyä pysymään!


Tee välitavoitteita matkan varrelle ja kertaa lopputavoitetta säännöllisesti. Esimerkiksi kuukauden välein otat vartalokuvan alusvaatteilla ja päätät, että seuraavan kuvan täytyy näyttää aina paremmalta. Palkitset itsesi tuloksilla, et ruoalla. Motivaatio kasvaa, kun näet tuloksia. Kun olet ollut jo kaksi kuukautta dieetillä, et voi enää lopettaa. Tulokset ovat jo niin hyviä, että on pakko katsoa mihin tämä kaikki johtaa. Et voi lopettaa ja pettää itseäsi, koska olet juuri oppinut rakastamaan itseäsi. Et halua palata entiseen, eli huonoon oloon. Opit itsestäsi koko ajan jotain uutta. Huomaat, että pystyt sanomaan itsellesi ei ja kyllä, oikeissa asioissa.


Ei tämä sen ihmeellisempää ole. Tulet huomaamaan! ;)

Nyt meni reisille!!!

Eli tänään siis etu-ja takareisipäivä! Uuh, kun teki hyvää. Sain nostettua painoja kaikissa liikkeissä, jes! 

Väsyttää alituiseen! Tänäänkin vain tämän viikon ainoa vapaapäivä. Ei saa nollattua missään välissä tätä menoa. Loma on alkamassa 2,5 viikon kuluttua, joten ajatukset ovat jo rannalla. 

Pannullinen kannaa.

Tänään kävin syömässä lapsuuden ystäväni kanssa. Muistin, että ravintola-Sohwista saisi salaattia, mutta ei siellä ollutkaan pupunruokavaihtoehtoa! Olimme tilanneet jo juomat ja matkaakin jälleen uuteen ruokapaikkaan olisi kävellen kertynyt sateessa, joten otin sitten kanapannun. Menimme syömään salin jälkeen, joten vuorossa oli päivällinen. Söin kaksi kolmasosan annoksesta, jotta se olisi vastannut lähimmin päivällisen sallittua annosta. 

Teitä

Vettä on satanut koko päivän ja kylmä menee luihin. Eilen, toinen ystäväni esitteli minulle uuden kahvikaupan keskustassa, sellainen kuin Coffea Oy. Se on kahvi, tee- ja suklaakauppa. Sieltä tarttui mukaani aivan uskomattoman ihania teitä! Jasmiini-helmiteestä tulee aivan lapsuuden Kreikan matkat mieleen, kun sen tuoksu on prikulleen oikea. Tänään olen nauttinut jo usemman kupposen lämmintä teetä kylmyyden taltuttamiseksi. Ainakin muistot tulvahtavat lämpiminä mieleeni, jos muuta vaikutusta ei ole havaittavissa. :)

Oh, sweet Stevia!

Huomasin tänään, että en ole tajunnut ajan kulkua kiireen keskellä, enkä ole muistanut ottaa kroppakuvia. Niitä on otettu kerran viikossa, mutta nyt on jo pari viikkoa ilman kuvaa. Tällä viikolla se onnistuu vasta sunnuntaina, kun saan kuvaajani takaisin kotiin. ;) Kamera kertoo parhaiten sen, mikä kirpaisee eniten. Totuus. Aika harva ihminen varmaankin, joka ei ole uneksimassaan fyysisessä kunnossa tai tyytyväinen omaan ulkonäköönsä, uskaltaa seisoa peilin edessä alastomana. Siinä pitäisi seisoa tovi, jotta ensinnäkin hyväksyisi peilikuvansa. Se on totuus ja realiteetti, mikä on vastassa. Jos pystyy katsomaan itseään peiliin ja sanomaan kuvalleen kymmenen minuutin tarkastelun jälkeen, että "minä rakastan sinua". Kaikkea, mitä näkyy. Jokaista kurvia ja muotoa, myös jokaista muhkuraa ja epäkohtaakin. Silloin kaikki on varmasti hyvin pään sisällä! Jos jotkin näistä muhkuroista ovat vaarallisia terveydellesi, se on sitten aivan toinen asia. Pään sisällön pitää olla kunnossa, olkoon kuntoilutavoitteesi mikä tahansa. Jos olet tyytymätön ulkonäköösi, olet tyytymätön siihen todennäköisesti myös silloin, vaikka olisit fitness-kisakunnossa lavalla. 

Peilikuvan katsominen realistisesti on kuitenkin taitolaji. Vaarallisen ylipainoinen saattaa nähdä itsensä vielä teinivuosien hoikkana rimpulana, eikä uskalla myöntää itselleen vuosien varrella kertyneitä kiloja. Vaarallisen kuihtunut laiheliini saattaa nähdä itsensä lihavana.

Ja voi hyvänen aika ihmiset, ymmärtäkää se tosiasia, että se läski lähtee puntin nostolla eikä sillä juoksumatolla. Suomeksi, mitä enemmän kropassasi on lihasta, sitä parempi päivittäinen rasvanpolttosi on. (BMR) Jos juokset tai krossailet päivät salilla ollessasi, kulutat vain päivän energiasi, eli syödyn ruoan. Tarkoitan tällä sitä, että tottakai, voit laihtua juoksemalla, mutta lihasmassaa sillä ei saa. Lihas on elintärkeää juuri sille ajalle, kun et liiku. Levossa ollessasi kulutat myös tehokkaasti, jos kroppasi on tehty lihaksesta. Sanotaan, että ihminen laihtuu, kun kuluttaa enemmän kuin mitä syö. Kuitenkin moni tekee tässä vaiheessa virheen; vähentää ruokailua ja lähtee juoksulenkille. Tavoitteellisesti, pitäisi laittaa dieetti, anaerobinen sekä aerobinen tasapainoon.

Ensiarvoisen tärkeää kuitenkin on ymmärtää se fakta, miksi sinne kuntosalille mennäään. Mennäänkö sinne tapaamaan kavereita? Hakemaan hikeä? Nostamaan punttia tositarkoituksella? Hakemaan omaa aikaa? Siksi, kun kaikki muutkin käyvät? Koska olen liian lihava? Koska olen liian laiha? Muuten vain? 

Vähän aikaa sitten kuultua: Nainen, kahden lapsen äiti. Noin 30-vuotias, hieman ylipainoinen. Nuorempana ollut hoikempi. "Aloitan tässä kohta treenaamisen, koska minulla ei mene yleensä kauan aikaa siihen, kun olen jo hyvässä kunnossa." Peiliterapia tekisi hyvää tässä tapauksessa! Tässä vaiheessa katsoin naista mietteliäästi ja totesin, että miksi jättää jatkuvasti huomiselle sellaista, minkä voi aloittaa jo tänään. Toisin sanoen, hyvän olon. En ole törmännyt vielä yhteenkään ihmiseen, joka haluaisi kieltäytyä hyvästä olosta! Toisille hyvän olon tunne tulee syömisestä, toisille urheilusta. Kummasta sinä saat hyvän olon tunteen?

Asettakaa tavoitteet ja valitkaa hyvä loppuelämä! Kerran täällä vain käydään. Erittäin motivoitunutta keskiviikkoa kaikille! Kaikkihan riippuu vain sinusta. :)

Perjantai 13.

 Huomenta kansalaiset!

Aamukahvi käynnistää unisenkin aamun! :)

Rauta-Ranehan se siinä! Tupsahti pääsiäisen munasta! :D

Pikapäivitys: aamusali klo 8:30. Etureisi-jalkapäivä ja aamusauna tehty. Ulkona sataa vettä ja on kylmää ja sain myös parkkisakon, kiitosta vain! ;) Nyt lähden syömään päivällistä eli kanaa, riisiä ja vihanneksia sekä leipä. Sitten töihin virkeänä! Erittäin energistä viikonloppua kaikille!


Uudella viiden viikon ohjelmalla mennään ja vaihtelu näköjään virkisti! Salilla on kivasti vaihtelua laitteissa ja liikkeissä. Ohjelmapäivityksessä on se hyvä puoli, että joutuu katsomaan omia tekemisiään, eikä tahti ole liian tuttua ja rutiinia. Rutiineissa tai tutuissa jutuissa tulee helposti sokeaksi omalle tekemiselleen. Päivityksessä on pakko muuttaa toimintaansa, pysähtyä ja katsoa, mitä olikaan tekemässä ja esimerkiksi vielä kerrata tavoitteet.


Tässä vielä perjantaimotivaatio kaikille mammoille ja papoille! :) NOUSEEHAN SE RAUTA!!!! :D


http://www.youtube.com/watch?v=hBzn5_ndFQs

Askelkyykkyä ja Catwalkia

Kiireitä pitelee...

Tässä mennään pari viikkoa ilman vapaita, niin on jäänyt hieman vähemmälle tämä ns. peiliin katsominen. Dieetti ja treenit menevät jo omalla painollaan tässä vaiheessa ja nauroinkin yksi päivä, kun tulin väsyneenä kotiin ja lähdin silti treenaamaan, että eipä olisi vanha-Laura tehnyt niin, vaan todellakin jäänyt sohvalle leffan kanssa! On vaan niin helppoa toteuttaa sitä, mitä lapuissa lukee. Kun on vain viikko aikaa toteuttaa tietyt treenit, niin sinne salille lähtee vaikka väsyneenä, koska niitä treenejä ei voi enää seuraavalla viikolla korvailla, vaan sitten on taas sen viikon treenit tehtävä.

Ensi viikon maanantaina, 9.4. aloitan uudella ohjelmalla, jonka sain jo. Kalorimäärät pysyivät samana, eli 2350, mutta rasvanpoltto tehostui tableteilla ja palkkari vaihtui vähähiilarisemmaksi. Salitreeneihin tuli vaihtelua liikkeisiin, mutta määrät aerobisissa ja anaerobisissa pysyivät samana. Seuraavaan viiden viikon jaksossa tulee olemaan herkkupäivä!! 

Toisaalta tuntuu, että herkkupäivää ei ehkä tarvitsisikaan, kun on jotenkin jo orientoitunut siihen, että herkkuja syön vasta koko viidentoista viikon jälkeen. Mutta saa nähdä mikä fiilis on kymmenen viikon jälkeen, haluttaako niitä herkkuja ja kuinka paljon! :D Siihen tiettyyn aikaan kuukaudesta salmiakin himot ovat aika kovat. Niin kovat, että voisin lopettaa niinä päivinä koko touhun! Mutta vielä pieni järjenhiven kuitenkin jossain aivojen sopukoissa kolkuttelee ja sanoo: "hillitse himosi, hallitse halusi"! :D

Tässä vaiheessa neiti-narukäsi on tämän näköinen :)

Parasta kaikista, tässä dieetissä/ elämäntapa-muutoksessa on ollut oma terveys ja hyvä olo. Minulla on 1-tyypin diabetes ja olenkin päässyt laskemaan insuliiniannoksiani jo puolella!!! Tämä on loogista, mutta uskomatonta. Lääkärini viimein kehui hoitotasapainoni maasta taivaaseen. :) Pakko sanoa, että olen ylpeä saavutuksestani. Tähän asti lääkärissä käynnit ovat olleet aika masentavia, kun tasapaino verensokereiden kanssa on ollut mitä sattuu, eikä siihen valitettavasti ole minkään valtakunnan poppakonsteja kuin vain oma hoito ja hoitavan lääkärin ja hoitajien henkinen tuki.

Tällä viikolla olen käynyt salilla tekemässä etu-, ja takajalat tiistaina ja keskiviikkona. Huomenna aamusta, ennen aamupalaa menen rasvanpolttolenkille ja sitten aamupala, jonka jälkeen selkä/olkapäivä ja rinta/habapäivä. Sitten saammekin viikonlopulle vieraita ja pidän lauantaina lepopäivän. Sunnuntaiaamusta olisi rasvanpolttolenkki sekä ennen yövuoroa työpaikan salilla, olka/ojentajapäivä.

Tässä, harvinainen klovnilajike

Viime viikonloppu meni Jyväskylän Paviljongilla, Tyyli- ja Hyvinvointi- messujen merkeissä. Mallin työt ovat erinomainen vastakohta sairaanhoitajan työlle! Taas oli niin huippua toteuttaa näytöksiä yhdessä ihanien ihmisten, mutta ennenkaikkea parhaiden kavereiden kanssa. Messuvieraita viikonlopun aikana kävi 16 500! 

Tässä vähän takahuone-fiiliksiä ennen näytöstä. 

Näytösmeikiksi vielä suht iisi, vaikka säikyttelinkin messuvieraita läheltä katsottuna. Luulivat varmaan vain pääsiäisnoidaksi! :D

Eipä muuta kuin munarikasta pääsiäistä kaikille uskollisille lukijoilleni ja syökää sitä mämmiä minunkin puolesta. Mun mämminhimot on myös aika kohtuuttomat! ...mämmiä ja kermaa... mmm... Lähden uneksimaan siis mämmiannoksesta.

P.s. vielä ehdit aloittaa kesäkuntoon treenamisen! Pyhien jälkeen motivaatio on varmasti koholla. Nappaa siitä kiinni ja lähde treenaamaan, olkoon lajisi mikä hyvänsä. (Mieheni ilmoitti juuri lajikseen oluenjuonti.) ;)