Kukkia kesän kunniaksi

Lupasin kirjoittaa mukavamman tekstin ja yritän lupaukseni pitää, vaikkakin selkä on edelleen remontissa. Pää hajoaa, koska en ole kuuteen päivään urheillut YHTÄÄN! En ole kuitenkaan sairaslomalla, vaikka se on mielenpäällä käynyt. Vielä nyt pystyy jotenkuten olemaan, eikä kipukynnskään ole nyt ihan matalimmasta päästä joten katsellaan vielä vähän aikaa. Aamulla olo oli aivan masentunut, mutta ajattelin nopeasti, että ei, en suostu nyt alkaa masentelemaan. Zemppi on päällä ja täältä noustaan, prkl!!! Alan pesemään ikkunoita, koska siinä ei tarvitse juosta, kävellä eikä istua! ;D

Kipukukkaa kinesiotekniikalla. Kyllä se vähän jeesaa.

Hauskoja juttuja tullut viime aikoina vastaan. Ihmisillä on erilaisia käsityksia urheilusta ja terveellisestä elämästä. Itse luulen kulkevani kultaista keskitietä terveellisen elämän kriteereissä, koska olen ammatiltani terveyden edistäjä ja lapsesta asti urheilu on kuulunut elämääni. Tässä muutamia minua hymyilyttäneitä ajatuksia erilaisilta ihmisiltä:

• Ulkomaalaistaustainen ystäväni kansainväliseltä luokaltani kysyi kerran: "Laura, miksä urheilet ja käyt salilla, kun sä oot jo laiha. Ooksä joskus/vastikään ollu lihava?"
• Kollegaltani oli kysytty kun hän pyöräili päivässä 80km töihin ja takaisin: "Miten jaksat sitten olla töissä, kun rasitat itseäsi noin? Itse levähdän ja kerään voimia ennen työvuoroja."
• Monesti kuultua: "Miksi dieettaat, kun olet jo laiha?" tai "Miten jaksat urheilla? Eikö se ole hirveän rankkaa?"

Ymmärrän kyllä, että olen ehkä ottanut terveellisen elämän ja urheilun välillä itsestään selvyytenä. Ei se kaikille meille ole selvyyttä vaan myös kummallinen elämäntapa.

Tuli muuten eräs toinenkin asia mieleen tässä yksi päivä, kun katselin tv:tä (nyt kun sitä aikaa on ollut iltasella katsella). Ajatus, miksi aina liian laihojen tai anorektikkojen pitäisi olla sairaalahoidossa ja laukata psykologeilla käsittelemässä lapsuuden traumoja yms? Samalla tavalla ihminen voi traumoissaan syödä suruunsa ja tappaa itsensä syömällä. En ole koskaan törmännyt liikalihavaan, joka olisi sairaalahoidossa tai ramppaisi psykologilla sen vuoksi, että syö liikaa. Onko se vielä tabu yhteiskunnassamme, vai onko se jopa suvaittavaa olla pikkasen pläski?

Toisekseen, laihalle voi aina sanoa "hui, kuin sä oot noin laiha?!" Sanopas sama lihavalle toisinpäin, "hui, kuin sä oot noin lihava?!" Ei voi. Halutti kyllä monesti sanoa takaisin noilla sanoilla, kun kuulin nuorempana melkein jokapäivä nuo päivitykset, kuinka olin milloin minkäkin näköinen, liian laiha, anorektisen laiha, söinkö mitään tai sun pitää nyt alkaa syömään yms yms.

Tällasta. Kommenttiboksiin saa laittaa ilmaisia vinkkejä, miten saan selän kivuttomaksi! Vinkkejä otetaan ilolla vastaan. Lupaan kokeilla mitä vain (paitsi päihteitä) ;) ja laittaa kuvia tulemaan! ;D Haluan äkkiä päästä bloggailemaan sitä itse asiaa, eli tän blogin tarkoitus oli alunperin päivittää syömisiä ja treenejä, eikä niitä näitä linnunpäitä! :) Hyvää alkanutta kesäkuuta kuitenkin kaikille uskollisille lukijoilleni!