Miksi syöt vitamiineja?

Aloitin ravitsemustieteiden perusopinnot yliopistolla ja tässä mm jotain mielenkiintoista, mitä olen viime aikoina lueskellut! :)

Mille erityisryhmille suositellaan vitamiinilisiä Suomessa ja miksi?

Google

Vitamiinit ovat välttämättömiä elimistön rakennusaineita kasvun, kehityksen, ylläpidon ja lisääntymisen kannalta. Vitamiinit esiintyvät ruoassa orgaanisina yhdisteinä, ei siis rasvoina, proteiineina eikä hiilihydraatteina. Vitamiinien päivittäinen tarve on erittäin vähäinen, vain joitakin mikrogrammoja. On tutkittu, ettei suositeltavien vitamiiniannosten ylittävistä määristä ole hyötyä sairauksien ehkäisyssä tai hoidossa terveillä ihmisillä. Vitamiinien saanti on verrattavissa energiantarpeeseen ja on yleensä riittämätöntä, jos päivittäinen energiantarve on pienempi kuin 6,3MJ. 

Vitamiinilisiä on saatavana apteekeissa sekä ruokamarketeissa lääke- sekä rohdosvalmisteina, elintarvikkeina ja luontaistuotteina. Tutkimusten mukaan suomalaisista, naiset käyttävät vitamiinilisiä enemmän kuin miehet ja kaupunkilaiset herkemmin kuin maalaiset. Aiheita vitamiinilisille tutkimusten mukaan on terveyden ylläpito. Yleensä valmisteita käytetään varmuuden vuoksi, täydentämään ruokavaliota, jo olemassa olevan terveellisen ruokavalion että elämäntapojen rinnalla. Terveillä suomalaisilla työssäkäyvillä vitamiinien saantisuositukset täyttyvät normiruokavaliolla.

Vitamiinien heikentynyt saanti voi johtaa erityisiin puutostiloihin ja niin edelleen oireisiin. Keho pystyy varastoimaan useita vitamiineja sisäelimiin, kuten maksaan. Vitamiineja on ympäristössämme vesiliukoisina, että rasvaliukoisina. Rasvaliukoisia ovat A-, D-, E-, sekä K-vitamiinit. Vesiliukoisia on useampia, niistä mainittakoon muutama, esimerkiksi C- ja B-vitamiinit, monet kivennäisaineet sekä elektrodit, kuten natrium ja kalium. Joissakin tapauksissa, kuten lapsilla, vanhuksilla tai monisairailla vitamiinien imeytyminen on heikentynyt tai tarve on kasvanut ja vitamiinien lisääminen ruokavalioon on tärkeää. Vitamiineja voidaan lisätä farmakologisesti esimerkiksi tablettimuodoissa tai ruoka-aineina, kuten hedelminä tai marjoina ja eläinkunnan tuotteina. 

Esimerkkinä verrattain sekaruokaa syövään, kasvisruokavaliota noudattava tai vegaanidieetillä oleva saattaa joutua lisäämään ruokavalioonsa B₁₂–vitamiinia, D–vitamiinia tai kalsiumia. Kasvituotteiden sisältämä kalsium imeytyy heikommin kuin maitotuotteista saatava. 

Kun nainen on raskaana, hänen ravinnontarpeensa ja niin edelleen vitamiinien tarve kasvaa, koska hänen täytyy kasvattaa sisällään sikiötä, joka tarvitsee alituisesti rakennusaineita yhdeksän kuukauden ajan. Kun äiti huolehtii riittävästä vitamiinien saannista, useimmat vitamiinit kulkeutuvat sikiöön ongelmitta. A- ja D-vitamiinien kulkeutumista sikiöön ei oikein tunneta, mutta esimerkiksi natrium siirtyy istukan läpi tehokkaasti molempiin suuntiin. 

Profylaktisesti, ennen raskauden alkua, monivitamiinivalmisteiden lisäannon on todettu vähentävän erilaisten sikiön epämuodostumien kehittymistä noin 20–40 %. Raskauden aikana ei tarvita A-, E- tai K-vitamiinien lisäantoa. Suomen talviaikaan raskaana oleva nainen voi ottaa D-vitamiinilisää 400 yksikköä vuorokaudessa. B-vitamiineista, foolihappoa kannattaa annostella profylaktisesti sekä kahteen kuukauteen asti raskaudesta. Sillä on merkitystä verenkuvaan ja punasoluihin. B₁₂–vitamiinin tarve lisääntyy myös hieman raskauden aikana, mutta jos äidin ravinto sisältää riittävästi eläinkunnan tuotteita, lisille ei ole tarvetta. Raskauden jälkeen imettävä äiti tarvitsee myös joitakin vitamiinilisiä, kuten kalsiumia. 

Vastasyntyneet lapset tarvitsevat heti syntymänsä jälkeen K-vitamiinia milligramman pistoksena. K-vitamiini on tärkeä veren hyytymistä edistävä ainesosa ja vastasyntyneet ovat riskiryhmässä K-vitamiinin puutoksille, sillä K-vitamiinin kuljetus istukan läpi on heikko. K-vitamiinin puutos haittaa veren hyytymistä ja voi aiheuttaa verenvuotoja lihaksissa, ihossa ja ruoansulatuskanavassa. Se voi siten johtaa vaikeaan anemiaan. Lisäksi vastasyntyneen suolisto on vielä steriili ensimmäiset kaksi päivää, jolloin suoliston mikrobit eivät voi käyttää K-vitamiinia. Vastasyntyneen maksassa myös hyytymistekijöiden muodostus on niin riittämätöntä, ettei äidin K-vitamiinipitoisuus riitä lapsen tarpeisiin. 

D-vitamiinilisä on annosteltu ns. pimeissä maissa asuville lapsille kolmeen ikävuoteen asti sekä talviaikoina yli kolmevuotiaille lapsille suositellaan kuuden mikrogramman D-vitamiinilisää. Auringonvalo on siis yksi tärkeimmistä D-vitamiinin lähteistä. D-vitamiinin pääasiallinen tehtävä elimistössä on ylläpitää kehon kalsium- ja fosfaattitasapainoa ja näin ollen vahvistaa niiden imeytymistä. D-vitamiini on aktiivisimmillaan luustossa ja ohutsuolessa. 

Pienet keskoset saavat E-vitamiinilisää muutaman kuukauden ajan ja E-vitamiinin puutoksia esiintyy pääsääntöisesti vain pienillä keskosilla. Mitä pienempi keskonen, sitä suurempi on kehon E-vitamiinivaje. E-vitamiini imeytyy heikosti niin kauan kuin ruoansulatuskanava on kehittymätön. E-vitamiinin puutos aiheuttaa neurologisia oireita, esimerkiksi tasapainoaistin häiriintymistä sekä näkökentän häiriöitä. Korjaamattoman E-vitamiinin puutteen on todettu aiheuttavan oppimishäiriöitä ja heikentävän motorista kehittymistä. 

Ihmisen ikääntyessä on tärkeää kiinnittää huomiota riittävään ravinnonsaantiin ja eritoten laadukkaaseen sellaiseen. Vaikka vaikeat ravintoaineiden puutostilat ovat kehittyneissä maissa harvinaisia, voi lieviä ja sairaalahoitoa vaativia puutostiloja esiintyä myös meillä. Ravinnon saanti voi olla liian yksipuolista ja johtaa aliravitsemustilaan tai yksittäisten ravintoaineiden puutostilaan. Ikääntyessä kehon koostumus muuttuu, esimerkiksi veden osuus kehossa vähenee, jolloin myös luuston mineraalipitoisuus heikkenee. Rasvakudoksen suhteellinen osuus lisääntyy ja lihaskudoksen määrä vähenee noin viisitoista prosenttia. 

Iäkkäillä vitamiinien puutostilojen on osoitettu heikentävän immuunijärjestelmän toimintaa ja niin ikään altistavan vanhuksen tulehdustaudeille. Terveillä ja fyysisesti aktiivisilla vanhuksilla vitamiinilisät ovat harvoin tarpeen ja puutokset ovat harvinaisia. Vitamiinipuutokset iäkkäillä kytkeytyvätkin useasti sairauksien yhteyteen.

On olemassa paljon sairauksia, mutta myös lääkkeitä, jotka vaikuttavat muun muassa kehon vitamiini – ja kivennäisainevaihduntaan. Esimerkiksi hormonaalisesti vaikuttavat raskauden ehkäisypillerit kiihdyttävät maksan toimintaa, joka taas johtaa mahdollisesti vitamiinien hukkaamiseen. Useat epilepsialääkkeet kiihdyttävät D–vitamiinin hajoamista ja niin edelleen luut ovat vaarassa pehmentyä. 

Jotkin sairaudet ja sitä kautta myös lääkitykset lisäävät joidenkin vitamiinien tarvetta ja silloin voidaan hyödyntää esimerkiksi ruokavaliota, jossa on otettu huomioon eri kasvi–, ja eläinkunnan vitamiinit ja kivennäisaineet. Mainittakoon esimerkiksi keliakia, suolistosairaus, jossa vatsan nukka voi olla huonossa kunnossa ja siten vitamiinien tai kivennäisaineiden vastaanottokyky on heikompaa ja suuri osa kulkeutuu kehon läpi virtsaan. Jos annostuksia lisätään esimerkiksi farmakologisesti, on suurempi todennäköisyys, että enemmän vitamiinejakin imeytyy kehoon. 

Sairaalaoloissa potilaiden ruoka-ainepitoisuudet tutkitaan tarkemmin ja erityisiä tapauksia voi olla laidasta laitaan. Normaali elinoloissa vitamiinilisiä tarvitsevat lähinnä siis raskaana olevat naiset, vastasyntyneet, keskoset, ikääntyvät sairaat ja vanhukset sekä pimeillä tai huonoilla maaperäalueilla asuvat ihmiset sekä ihmiset jotka noudattavat erityisruokavalioita, kuten kasvisruokavaliota tai laihduttavat. Lisäksi, tieteelliset tutkimukset eivät tue yleistä käsitystä, jonka mukaan fyysisesti aktiiviset ihmiset tarvitsisivat vitamiini- tai kivennäisainelisiä. 

Lähteet:

Aro, A., Mutanen, M., Uusitupa, M., Ravitsemustiede, 2007, Duodecim