Arjen keskellä Hot-Yoga piristää ja rentouttaa!

Kävin tänään ihanalla hot-yoga- tunnilla ja sain venyteltyä paikat auki. Harrastin ennenmuinoin kotipaikkakunnalla vielä asuessani Astanga-joogaa muutaman vuoden, mutta nyt Keski-Suomessa asuessani en ole käynyt jooga-tunneilla. Kotona olen vain käynyt asanoja läpi silloin tälloin harvakseltaan. Tunti oli hieman rauhallisempi, kuin mihin olen tottunut, mutta siltikin tehokas. Lämpö tuntui miellyttävältä ja teki tehtävänsä; lihasten venyvyys oli parempaa ja rasvakin kuulemma tirisee paremmin lämmössä! ;) Salitreeniä en ehtinyt tehdä ollenkaan, kun työvuorot eivät olleet suopeat, mutta laskelmoin niin, että sunnuntaina aamuvuoron jälkeen ehtii tehdä vielä viikon viimeisen salin. Tänään oli siis tavallaan vapaapäivä.


Mietin tänään myös, kuinka helppoa onkaan pitää kroppaa säästöliekillä, käytännössä siis syödä huolimattomasti ja harvoin, itse olin mestari tässä lajissa ennen tätä dieettiä. Ei tarvitse raahata monia erilaisia eväspurnukoita töihin tai miettiä kovinkaan usein, mitä ruokaa laittaisi, kun laittaa silloin tällöin jotakin. Ei tule mietittyä kovinkaan usein, paljonko saa esimerkiksi aamiaisella proteiineja tai hivenaineita, saatika sitten koko päivän proteiiniannoksia ja kalorimääriä.


Valitettavasti nykyaikana tällaisiakin asioita täytyy miettiä, jos haalii itselleen pitkää ja tervettä elämää. Maapallon maaperä on köyhtynyttä liikaviljelyn vuoksi joten nykyajan ruoan ravinnepitoisuudet ovat vain varjo entisajoista. Toisekseen, supermarkettien ruoka on pääsääntöisesti pitkälle prosessoitua ja manipuloitua. Täytyy syödä monivitamiineja ja lisäravinteita, koska tavallisesta arkiruoasta ne valitettavan usein puuttuvat. Harva jaksaa panostaa kunnon raaka-aineisiin, saatika sitten luomuun, koska tekosyitä riittää niin kauan kuin on elämää maapallolla. Tämäkin asia on onneksi jo tapetilla ja tiedän jo monen ystävänikin hyödyntävän lähiruoka-tarjontaa ja ostavan aina mahdollisuuksien mukaan luomua. Mutta tiedän myös tapauksia, jotka eivät tiedä, että peruna kasvaa maassa, eikä kaupan hyllyllä vakuumipakkauksessa valmiiksi muussattuna! Ruokahan on parasta silloin, kun se tehdään raaka-aineista kotikeittiössä. Tästä aasinsilta lapsuuden muistoon ja pikkusiskoani lainaten:  -Äiti, laitatko sä taas ruokaa siitä alkuruoasta?


Olen siis oppinut syömään alkuruokaa ja kammoksumaan kaupan eineksiä, mutta olen myös opettanut itseni vuosien saatossa elämään säästöllä, varsinkin opiskeluaikoina ja töissä. Tämä ei ehkä vaikuttanut kroppaani vielä muutama vuosi sitten, mutta pikkuhiljaa ne puheet, että "sinusta vain tulee nainen", kun appelsiinipinta paistaa takareisistä, saivat minut heräämään, että ei naisella tarvitse aina välttämättä olla sitä selluliittiä! Säästöllä ollessaan, kroppa varastoi rasvaa, koska luulee että ruoka on vähissä ja valmistautuu paastolle. Kun ruokaa tulee tasaisesti pitkin päivää, kolmen tunnin välein, aineenvaihdunta pysyy käynnissä, eikä rasvaa tarvitse varastoida "talven varalle". Ihminen on kelpo olento sopeutumaan erittäin hyvin erilaisiin olosuhteisiin pitkälläkin aikavälillä ja keho tottuu ajatukseen, että ruokaa tulee harvoin ja epäsäännöllisesti.


Nämä olivat varmaankin usealle meistä itsestäänselvyyksiä jo tässä vaiheessa, kun naistelehtien sivut pursuavat tietoa pahamaineisesta säästöllä olemisesta ja kirjakaupat ovat pullollaan toinen toistaan upeampia teoksia milloin hormooniaineenvaihdunnan vaikutuksista täsmälaihdutuksessa, milloin elämäntapamuutoksista. Kuitenkin, näen useita tapauksia ympärilläni, jotka tietävät teorian, mutta käytäntö selvästikin puuttuu. Kammoksutaan sitä alkukantaista ajatusta, että ihmisen täytyy syödä, jotta kroppa toimii. Minäkin yhtenä heistä, kuitenkin olen sen jälleen todistanut, että syömällä säännöllisesti saa turvonneen vatsan kuriin ja makeanhimot pysymään poissa. Sokerinhimosta vieroittumiseen menee noin kaksi viikkoa. Samalla tiedän hyvällä omallatunnolla eläväni terveellistä elämää ja sehän se oli se itse ideakin.


Tällaisia hajatelmia tänään ja ei muuta kuin terveellistä viikonalkua itse kullekin säädylle! :)