Powered By Blogger

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Hikipinkona

Salilla olen nykyään kympin tyär. Se tunnollisin tyttö sieltä eturivin pulpetista. Kilpailen vain itseni kanssa! Muiden hommia ei kannata paljoa seurailla. Tänään vuorossa oli JALKAPÄIVÄ!!! Kauan odotettu sellainen. Rauhallisia, mutta tuntuvia sarjoja sopivilla painoilla. Silti irvistys saa tulla, unohtamatta hallintaa. ;)


Etureidet meni näin:

  • Lämpö päälle pyörällä 15min
  • Supersarja:
    • Jalkojen ojennus 4 x 13
    • Jalkaprässi 4 x 13
  • Jalkakyykky Smithillä 3 x 12
  • Askelkyykky käsipainoilla peilin edessä rauhallisesti, pylly tekee töitä!!! 3 x 15
  • Selän ojennus ja staattinen pito 4 x 20
  • Supersarja
    • vatsat (2 x 20) x 8

Palkkarina toimii sitten poikkeuksellisesti Whey 80 + Malto, koska Recovery + pääs loppuun ja häätyy mennä osteleen sitä herkkua lisää.
Lenkkipoluillekin on jo paluuta tehty rauhalliseen tahtiin. Uimassa käyn kolmesti viikossa, koska se tuntuu olevan tällä hetkellä turvallisin aerobinen. Eilen vetäsin tekniikkatreeniä, koska treenaan ystävääni uimaan. Rauhallinen aloitus altaassakin, 1300m. Illat meneekin sohvalla katsellessa H-M Seppälää ja Ye Shiweniä, ihania naisia! :)

Laajiksen Fitness-lenkki sopii itse aiheeseen! :D

torstai 26. heinäkuuta 2012

Palaa takaisin lähtöruutuun kulkemalla vankilan kautta!

NONIIN!!! Viides päivä kivuttomalla selällä ja hymy pyllyssä, koska loman ensimmäinen päivä 3,5 viikosta startannut! Tällä viikolla on jälleen alkanut ensimmäinen dieettiohjelma. Eli seuraavat kaksi kuukautta mennään taas ilman herkkuja ja 2350 kaloreilla. Protskumäärät kasvavat tässä pikkuhiljaa, kunhan pääsen treenin makuun. Salipäiviä tulee alkuunsa vain 4x/vko ja aerobista enemmän eli 4x/vko. Selkä on etusijalla, mikä tarkoittaa sitä, että sali ei ole enää läpihuutojuttu, vaan siellä keskitytään siihen mitä tekee ja rauhallisuutta sekä tarkkaavaisuutta liikeratoihin.

Tässä samassa rytinässähän on muuten puolen vuoden aikana jäänyt alkoholikin pois kuvioista, tarkoittaen sitä, että punaviiniä saatan ottaa joskus harvoin ruoan kanssa, mutta ei paljon enempi kiinnostele enää. Suosittelen lämpimästi monelle muullekin suomalaiselle! ;)

Noh, nyt on siis tilanne se, että painoa pääsi tauolla tippumaan kilo, koska lihasmassasta hävisi nesteet, mitä ehti tulla neljän kk:n aikana. Kädet muuttuivat vain vähän narumaisemmiksi, mutta läskiä ei ehtinyt tulla juuri ollenkaan selkään tai käsiin. Jaloissa sen sijaan selluliitti oikein kukoistaa, enkä malta odottaa jalkapäivää! Alkutilanteessahan painoin 60kg ja paino pysyi samana dieetin/treenin ajan, koska löysät muuttui lihakseksi. Kuten kaikki jo tietävät, lihas painaa enemmän kuin läski. Nyt kun lihasta oli enemmän kropassa treenikauden jälkeen, vaikka söin huolimattomasti, enkä liikkunut, paino tippui kilon lihaksista. Käykö järkeen?

Elikä suomeksi sanottuna, jos ihminen on hyvässä kunnossa lihasten suhteen, eikä ylimääräistä rasvaa kehossa ole, usein paino tippuu salilta tauolla ollessaan, johtuen nesteiden katoamisesta lihaksista. Ihmisillä joilla rasvaprosentti on suurempi, salitauot saattavat päinvastoin nostaa painoa, koska lihasmassaa ei ole riittävästi polttamaan kaloreita. On vähän kuin, rasva vetäisi rasvaa puoleensa ja toisinpäin.

Fysioterapia-palautteesta käteen jäi se, että mulla on erittäin huono selän hallinta ja notko väärässä kohtaa. Lisäksi, lautapersukseni todistaa sen, että takapuolen olemattomat lihakset tarvitsevat bootcampin! Lähinnä maastaveto ja jalkaprässi liian kovilla painoilla ja väärällä hallinnalla tuotti tämän parin kuukauden kipuepisodin. En ollut koskaan aikaisemmin treenannut saliharjoitteita näin kauan, eli 4 kuukautta ja pitkäkestoisesti 5 kertaa viikossa ilman taukoja. Edelleenkin voin siis jatkaa kovia treenejä, mutta jotain täytyy muuttua laadun suhteen.

Teen kolmatta viikkoa fyssarin harjoitteita päivittäin ja ne auttavat hallinnan parantamiseksi. Harjoittelu oli alussa erittäin turhauttavaa ja ärsyttävää, kun en tajunnut mikä on oikea hallinta, koska aivot ja lihakset eivät tehneet yheistyötä! Itkin ja paruin ja tein liikkeitä peilin edessä kuin pikkulapsi, jonka jäätelöpallo tippuu jatkuvasti maahan. Siitä se kuitenkin helpotti pikkuhiljaa ja liikkeet ovat helpompia ajan kanssa. Enitenhän kropan hallinta on aivotyöskentelyä ja olenkin aivan hiestä märkänä, kun teen vain muutamia helpolta näyttäviä liikkeitä! Voit kuvitella, jos selän luonnollinen notko on väärässä paikassa ja yrität koko ajan muuttaa sen vartalon hallinnalla oikeaan paikkaan, mikä ei mielestäsi kuitenkaan ole oikea paikka! Hiki ja turhautuminen siinä yllättää.

Eli nyt vain syömään kalasoppaa ja sitten salille piiiiiiitkästä aikaa. Wish me luck!

En tiedä mitä tein, että sain marjat blogiin. Opettelen vielä iMacia.. HP kun tuhosi emolevynsä pari viikkoa sitten...
(Mulla on uus kone, joten voi kestää vähän aikaa ennen kuin tulee kuvia, koska en osaa vielä käyttää albumeita Macilla! :P)

torstai 5. heinäkuuta 2012

Ei oo enää kaikki muumit laaksossa

Eipä tässä oikein mieli tee kirjoitella, kun viides viikko huitelee ohitse, eikä liikkumaan pääse. Jos suomeksi sanoisi, niin vitutuskäyrät on aika korkeella. Selässä on kaikkien aikojen piinaaviin hermotulehdus. Paras apu on ollut makaaminen mahallaan sähköimpulssien kera ja akupunktio ynnä kinesioteippaus. Siihen nähden, että treenasin kahdeksan kertaa viikossa, on minut lyöty maahan jo miljoona kertaa. Psyyke alkaa pikkuhiljaa rapistumaan. Töistä olin poissa kolme viikkoa ja nyt olen ollut töissä toista viikkoa. Yhden kerran viime viikolla pääsin salille asti, koska oli toinen kivuton päivä, mutta kipu palasi melkein heti salin jälkeen, vaikka tein rauhallisesti ja selkää kunnioittaen. Uinti ja vesikävely oli neutraalia ja menen altaaseen taas tässä heti kun vähän helpottaa tuo pinne ja paine.

Kierohan se on kuin savolainen!
Tiedän missä mokasin. Ohje oli, että teet sarjat niin suurilla painoilla, ettet voisi enää enempää sarjaa jatkaa. No, minähän tein! Valitettavasti en tajunnut, että selässäni oleva kasvuvika ei pysy vauhdissa mukana. Jo olemassa oleva virheasento, lisättynä hieman innostuneeseen voimaharjoitteluun ilman valvovaa silmää, johti tähän. Moni on päässyt sanomaan, että "siksi juuri en urheile, kun itsensähän siinä vain hajottaa". Ei ole ollut voimia sanoa vastaan, vaan olen vain nyökytellyt, että älä aloittakaan. 

Dieetti on "muka" säilynyt, mutta en tietenkään vetele samoilla proteiinimäärillä, kun en pysty treenaamaan. Syön vain terveellisesti, mutta en "ohjeen" mukaan. Alkusairaslomalla jaksoin pysyä dieetissä, mutta ei ole järkeä syödä niin paljon proteiinia kuin ahkerasti treenaava.

Tällä hetkellä tavoitteena on kivuton päivä ilman lääkkeitä, mutta pitkällä tähtäimellä syksyllä pitäisi olla kropan kunnossa, kun on yksi jutska. Motivaatiota löytyy vähän liikaakin, ehkä se juuri hajottaa myös pään. Tässä päivityksiä, koska moni on jo kysellyt, mihin katosin.